Kotiteollisuus @ Club Tearia 23.11. + haastattelussa Hynynen

Viime viikon piristysruiske oli Kotiteollisuuden keikka Club Teatrialla. Olin taas kerra hankkinu ihteni sinne tekemään juttua ja tällä kertaa onnisti, ku sain luvan haastatella Hynystä. Tällä kertaa homma oli jo paljo helpompi hoitaa, tosin se ilta oli kyllä loppupelissä tosi hämmentävä. :D Nyt ei niinkään jännittäny se ihe haastattelemine vaa se, että pysyykö pokka. Olin viel iha tahallaa kuunnellu Hynysen aiemmi ilmestynyttä äänikirjaa (Rakkaudella Hynynen) ja muutenki ohan se vähä semmosten juttujen laukoja että pokerinaaman pitämine on aika haaste.

Menin Teatrialle jo viiden aikoihin. Mitää tarkkaa aikaa miulle ei oltu annettu, joten istuskelin tunteroisen siellä sisällä ja seurasin soundcheckiä samalla ku olin jo iha pikkasen paineissa. Kuuden jälkee Hynynen sitte tuli huikkaamaan miut takahuoneen puolelle ja oli kyllä jännä hetki kätellä sitä ja bäkkärillä sit muitaki. Haastattelu suju oikein mukavasti ja oon tosi tyytyväine lopputulokseen vaik ihe sanonki. Tosin myö jutusteltiin niinki pitkää et kameran muistikortista loppu tila, mut sain kuitenki loput vastaukset paperille asti ja ei siitä videosta jääny ku kaks viimestä kysymystä pois (eikä nekää ollu ns. "oikeita" kysymyksiä enää).

Haastiksen jälkeen tuli ehkä se jäätävä hetki ku Hynynen sano että "no nii, istuhan alas ja ota kaapista juotavaa". Mie olin iha käkenä sillee "siis mie saan jäähä istuskelemaan Kotiteollisuuden porukan kanssa bäkkärille?". Piti iha muutaman kerra varmistaa asia mut kyllä se vaa nii meni. Tässä vaiheessa tilanne alko oikeesti jo olla aika järjetön enkä siltä hämmentävyydeltä meinannu saaha sanaa suusta. Siinähän se parituntinen meniki sit aika nopsaa ku seurasin ku Hynynen vaihteli kieliä kitaraan, Sinkkonen piirteli jotain kuvaa ja kirjotti settilistoja ja muut kahto jotain dokumenttia John F. Kennedystä. Aattelin et vois se elämä olla hurjempaaki siellä, mut ehkä noin oli kuitenki parempi. :D Siinä myö sit jauhettiin paskaa sen verra minkä sain sanotuks. Puhuttiin mm. KISSistä, siitä miten basson soitto on oikeesti vaikeeta, intohimosta musiikkiin jne. Siinä selvis että mukavia ukkojahan nää on, mut en silti ois uskonu tota tilannetta todeks. Että sinne tulee vaa niiden keskelle joku iha vieras ihmine istuskelemaa eikä kukaa oo moksiskaa. :D Tuli se murrekysymyski siinä esiin ja kotiseutuylpeys nosti päätä ku sanoin et mie oon muute Savonlinnasta. Tähän Janne Hongisto vielä sano hymyillen että "siehä oot sit meijän tyttöjä". :'D Hii, nii parasta mitä oon ikinä kuullu ihestäni. :) Olihan se kotoisa olo ku muutki puhu mietä ja sietä.

Ovien aukeemisen jälkee menin sitte ehtimään Jonia ja kehuin mite mukavia ukot on ja et mie oon viimeset pari tuntia istuskellu takahuoneessa niiden kans. En tiiä leijuko kateutta yhtään ilmassa? Heh, ne on näitä työsuhde-etuja. :D Tai no siis ehän mie rahaa saa näistä jutuista ollenkaa, mut kyl miulle aivan hyvin käy vastineeks se et pääsee tavallaa vähä enemmänki näkemää sitä hommaa ja mukavaa on ollu ku on näitä juttuja saanu tehä. Nii kai sitä vaa ajautuu kummallisii tilanteisii mitä ei ois uskonu ihelle tapahtuvaks. Tää ilta oli taas hyvä esimerkki siitä.

Keikkahan oli taattua Kotiteollisuus-laatua eikä kylmäks jättäny. Settilistaa en ikävä kyllä taaskaan muista tai sitä netin syövereistä löytäny, mut joukossa oli ripoteltu sopivasti uutta ja vanhaa. Kuvasato jäi myös aika suppeeks tällä erää ja nytkää miulla ei niitä kuvia oo ku ne otettiin Jonin kameralla, joten liitän niitä sit varmaa vast myöhemmi tähä. Välispiikit oli myös sitä tuttua eli alapää- ja alkoholihuumoria. :D

Keikan jälkeen menin hakemaa takkia ja tavaroita bäkkäriltä. Iha harmitti ku Hynynen sano että otahan juomaa ja istu alas. Tällä kertaa oli pakko kieltäytyä koska piti lähtee kotia kohti. Kiittelin kuitenki herroja hauskasta illasta ja totesin, että saatanhan mie hyvinki haastatella vielä uuvestaan ku tälläsiin tilanteisiin on tapana hankkiutua. Jälkeenpäin ku aattelee ni haluisin mie kyllä, Hynynen oli oikein hauska haastateltava. :D

Tähä loppuun vielä illan aikana syntyny tuotos Imperiumille ja video. HUOM! Video sisältää ronskia kielenkäyttöä by Hynynen.

Haastattelu Imperiumissa

Ja se video.

Pimeyttä

Taas jonkun aikaa oon viettäny hiljaiseloa blogin kanssa. Ei oo oikeen ollu inspiraatiota kirjottaa, vaik jutun aihetta saattaskin olla. Synkkää tosin on ollu, joten tää varmaan tulee olemaan hyvin masentava postaus.

Täähän nyt on se tunnettu aika vuodesta ku enimmäkseen vituttaa eikä toi lähes jatkuva pimeys auta asiaa yhtään. Nytkin tuolla on iha harmaalta ja olo tuntuu useimmiten siltä ku ei ois heränny ollenkaa. Yritin luvata ihelleni ennen syksyn tulemista, etten masentus sään takia, koska en mie sille kuitenkaan mitään voi. Noh, masentaa silti, ei voi mitään sillekään. Toisaalta ei tuo sää ainoo masentava tekijä tässä oo. Vielä enemmän ehkä masentaa huomata se, miten sitä passivoituu ku on päivät pitkät tekemisen puutteessa ja lopulta tajuaa, että sitä on tullu helvetin laiskaks. En uskois, että nykyään jaksan tehä päivän aikana vähemmän asioita ku kouluaikaan, vaikka sillon todellakin oli se koulu. Kyllä tässä on alkanu tajuumaan, et asioiden tekeminen ja ihmisten näkeminen pitää mieleen virkeenä. Suurimman osan päivistä ku oon vaan kotona ja ainoo ihmiskontakti on Joni (sekin päivät töissä) ni aika ankeeks tää elämä menee. Nyt silki on viel 6 päivän työviikko, et kerkeen hyvin tässä yksinäistyä lisää. Sit oon vielä nii pirun tylsä etten keksi et mitä tekis jos näkiski vaikka jonku muun ihmisen välillä.

Työkkärissä asiointi on aina nii kivaa..

Viime viikolla kävin kuluttamassa työkkärin penkkiä, ku siellä piti vaan käydä näyttämässä naamaansa ja todeta et elossahan tota vielä ollaan. Tuollaki saa aina jonottaa jonku tunnin. Mut miehä meen kiltisti istumaan sinne. Työttömillähän sitä aikaa on päivät pitkät ni kuluuhan ne toki tuollakin.. No nyt sieltä sanottiin että seuraavan kerran toukokuussa pitää sinne mennä, joten eipähän puoleen vuoteen tartte käyvä. Silti jotenki vituttaa toi touhu.

Sieltä lykkäsivät miulle käteen työttömälle tarkotetun liikuntakampanjakortin, jota näyttämällä voi käyttää Oulun kaupungin liikuntapalveluja ilmaseks 3 kertaa viikossa 15.12. asti. Iha hyvä juttu, aattelin, ja eile yritinki sit tehä tolle passivoitumiselle jotain ja raahata ihteni uimahalliin vesijumppaan (oli muute tehokas!). No menipä hienosti vituilleen koko se maanantai. Kaikki alko varmaa siitä ku heräsin liian myöhään. Alusta asti oli sitte kiire joka paikkaa ku en meinannu ehtiä bussiin. Sen kiireen seurauksethan tuntu sit heti uimahallissa, koska tää neropatti oli lähteny sinne ilman pyyhettä! Piti sitte tuhlata 3 € siihe et saisin pyyhkeen lainaan.. Sit ku lähin uimasta ni olin laskelmoinu että ehtisin tietyllä bussilla kauppaan. No enpä ehtiny, vaa se bussi pyyhkäsee ohi just ku seison liikennevaloissa et pääsis tien yli.. No sit ku pääsin sinne kauppaan ni huomasin et ostoslista oli unohtunu kotia. Ei siin onneks liian montaa asiaa ollukkaa, mut voi vittu silti. Ihme ku ei kotiin päästyä menny ruokaki pilalle.. Olis nii saanu jäähä tuo maanantai tulematta.

Oli tän kaiken onnettomuuden keskellä sentää jotai elämää ja onnellisuutta tos pari viikkoo sitte, jollon kotikoti ja Kajaani kutsu. Reissulla tosin oli ihan tarkotuskin. En oo tätä aihetta hirveesti tänne avannu, mut oon siis tekemässä yhelle Kuhmossa sijaitsevalle yritykselle esittelyvideota, ja keskiviikkona 6.11. suuntasin entisen opettajan kanssa sinne vierailemaan ja kahtelemaan paikkoja. Oli tosi jees reissu ja en ois uskonu sanovani et olipa kiva käydä Kajaanissaki. Sen lisäks että arvostin taas valmista ruokapöytää ni näin kavereita ja meillähä oli oikein hauska ilta. Luoja mite olinkaa kaivannu sitä.. En ois uskonu sanovani siis sitäkään, et tuntu haikeelta lähtee takas Ouluun.

Oulu-Kajaani-junaa ootellessa.

Road trip Kuhmosta Kajaaniin.

Olin varannu Kajaanin reissulle sen verran aikaa että vapaapäiviä jäi, ja yhtenä niistä touhuttiin kotikotona uutta olohuonetta. Raskasta hommaa oli kyllä ku kirjahylly piti purkaa et se saatas siirrettyy ja muutenki koko huone näytti alussa iha kaatopaikalta. Helposti siinä vierähti se 7 tuntia ja sen jälkee piti vielä kauppaan raahautua avuks. Voin sanoo et kävi kuntoilusta koko päivä ja olin iha velttona koko illan. Lopputulos on kuitenki nii hyvä, että kannatti se vaiva nähä. En malta oottaa et viimestää jouluna pääsen valtaamaan tuon punasen divaanisohvan.

                            

                            

                            

Jee Kajaanissa sato lunta!

Jos nyt jotain hyvää täytyy tästä pimeydestä keksiä ni ainaki kynttilöille on ollu käyttöö ja niiden valossa on iha kiva tunnelmoida. Sain noi neljä isoo kynttilää Kajaanista mukaan ja niitä on poltettu jo nyt nii paljon, et taitavat olla kaikki puolillaan. Suitsukkeita oon myös poltellu ku tykkään niistä erilaisista tuoksuista eikä Jonikaan saa niistä päänsärkyä.

Harmittaa tavallaan et Kajaanin visiitti tuntu viimeks turhan kiireiseltä, oishan tota nyt vielä isänpäivän ainaki voinu siel viettää vaik isi tais kyl olla senki päivän töissä. Sais mennä tuo joulukuuki äkkiä ni ees sillo viimestää pääsis tästä paskuudesta pois. En oikeesti kestä ihteeni täällä enää ku päivät on tyhjää täynnä ja on aikaa aatella kaikenmaailman asioita. Miun rakas kaveri itseinho ja viha on alkanu myös nostaa päätä, eikä tää työttömänä oleminen tilannetta paranna. Oikeestaan se antaa vaan lisää syytä miulle inhota ihteeni, koska se johtaa ajatukseen "oon niin huono etten kelpaa yhtää mihinkää". Kyllä mie jotenki haluisin tuntee olevani tarvittu, mut aika helvetin vaikeetahan se on tässä tilanteessa. Ei toisten ihmisten tarinatkaan hirveesti luo uskoo omaan tulevaisuuteen. Tuntuu et se 4 vuotta minkä istuin koulussa on menny iha hukkaa ku ei siitä ainakaa tässä vaiheessa oo hirveesti päässy hyötymään. Nii, ois vaa valinnu vähä järkevämmi sillo 15-kesäsenä ni ei välttämättä ois nyt tässä vittuuntumassa..

Sepä se varmaan on se ties kuinka mones kymmenes asia mikä masentaa. Se ku ei tiiä miltä koko tulevaisuus näyttää vai näyttääkö miltään. Katkerana vaa mietin sitä miks kaiken täytyy mennä aina vaikeemman kautta ainaki miun kohalla. Kyllä toiset saa elämänsä nii järjestykseen ilma mitää ongelmia. Ne pääsee kouluu ja löytää vielä töitäki ettei tartte opintotuen kanssa kärvistellä ja niil on elämää jne. Miks mie en ikinä saa saavutettua yhtää mitää noi helposti? Sanotaanha sitä toki ettei aina pidä päästä tai mennä sieltä mistä aita on matalin ja oon iha samaa mieltä, mut ees joskus.. Vituttaa ku muut saa elämänsä järjestyksee pikkase yrittämällä ja miun täytyy kitua tällästen ajatusten kanssa. 

Mut joo nyt saa tää synkistely julkisesti riittää. Pitäs ehkä keksii millä tässä aikaa tappaa enne ku tarttis jotai tehä. Ensi pitäs tosin keksii ehkä et mitä tekis.. 

Tähä loppuu nyt vielä täysin aiheisiin liittymätön juttu, mutta käykääpäs lukasemassa miun kädenjälkeä Imperiumissa: SoulHealerin haastattelu

Ja joo noi kuvat ei nyt näköjää oo kaikki keskellä mut en jaksa alkaa korjata, häiriintykööt ken häiriintyy tästä.

Rakkauden kivi

Nyt siis paljastus siitä, mitä vieraat sai tehtäväks häissä. Tän homman tarina juontaa siitä, että morsian oli miettiny mitä tavallaan "antais" sulhaselle lahjaks ja keksiny sitte jutun eräänlaisesta teoksesta, joka välittäs sitä kaikkee vallitsevaa rakkautta ympärille. Tosi jännä idea miusta, mut toisaalta tosi kiva että muutki saa tavallaan siihe osallistuu ja ainaki osasta häävieraista jää myös muisto sitä kautta.

Ideana oli siis ottaa mukaan tämmönen rakkauden kivi ja viiä se johonki paikkaan mihin se voi jäähä elämään omaa elämää ja toimittaa tuota viestiä eteenpäin. Sen jälkeen siitä kivestä pitää ottaa kuva ja lähettää hääparille. Jos oikein ymmärsin ni ne kuvat kasataan johonki kansioon mitä se morsian oli jo alotellu vähän.

Ku kuulin tästä tehtävästä ni mie tiesin heti minne tää kivi vietäs. Aika monessa paikassahan on näitä siltoja tai muita vastaavia mihin pystyy ripustamaan lukkoja. Täällä Oulussaki on ainaki yks paikka keskustassa lähellä patosiltoja, missä oon noita lukkoja nähny. Otettiin myö sit kuitenki kokeeks useempiaki kuvia, mut miun lemppari on siitä huolimatta näistä kuvista viimenen, koska siinä näkyy niitä lukkoja vähän. Sinne myö se kivi jätettiin ja toivottavasti se voi välittää tuota viestiä vielä monelle vaikka paikka vaihtuskin välillä. Ja ehkä joskus jos oikein siirappisia ollaan ni viiään semmone lukkoki johonki. :D